Kaikki hyvin :)

Paco voi oikein hyvin. Se syö raakaruokaa ja tuntuu sopivan sille oikein hyvin. Ei vahdi ruokaansa eikä tunkeile toisten apajille. Ulkoilut menevät hyvin ja Paco rakastaa metsälenkkejä ja varsinkin keppien nakertelua. Työpäivien ajan pärjää loistavasti kotona, ei mitään merkkejä eroahdistuksesta Tässäpä uusimmat kuvat, joiden ottaminen olikin vaikeaa, kun Paco on aikamoinen linssilude :D

Nappaan kepit ja hyttyset!

Keppi <3

:)

Oonks mä tarpeeks lähellä?

Niin kaunis poika <3

Kuvaton viikko, kamera lomalla...

Meidän kamera lomailee tämän viikon Turkissa Alanyan auringossa, joten uusia kuvia Pacoliinista ei nyt ole tarjolla.

Paco on rohkaistunut yhä hurjempiin leikkeihin ja on jo sulattanut jääprinsessa Almankin :) Kynnet leikattiin, eikä poika laittanut vastaan laisinkaan. Ollaan myös harjailtu ahkeraan, kun Paco vaihtaa karvansa Suomi-turkkiin :D

Ulkona Paco viihtyy kauniilla säällä hyvin ja olemmekin pidentäneet päivittäisiä kävelyretkiä pikkuhiljaa.

Yksinolo sujuu hyvin ja kotiin tullessa vastassa on iloinen (tai oikeastaan kolme kpl) koira. Jälleennäkemisen riemusta Paco hyppii ihmistä vasten, mutta kun olen kääntänyt hyppijälle selkäni, se tajuaa pian ettei hyppiminen kannata. Myös ilopissat karkaavat helposti kun tullaan kotiin. Pyrin käyttäytymään itse hyvin rauhallisesti kun tulen kotiin, pian Paco varmaan tajuaa, että palaan aina takaisin <3

Kotihommia ja leikkiä

  

Kuten kuvakin kertoo, pojat tulevat oikein hyvin toimeen. Paljon on tullut leikittyä. 

Paco on edelleen nukkunut univelkojaan pois, matkustaminen ja kaikki uusi on ollut ilmeisen rankkaa. 

Kotihommissa se on ollut mukana ihmettelemässä ja katselemassa. Pitkävartisia esineitä Paco pelkää hurjasti, imurinvarsi ja moppi olivat tosi pahoja. Niitä sitten namin avulla lähestyttiin ja todettiin ne vaarattomiksi. 

Lampimaisemien äärellä koirat ovat viihtyneet erityisen hyvin ja siellä on tullut leikittyä. Siellä jopa Almakin pääsi leikkiin mukaan.

Paco on syönyt hyvin sekä vatsakin on toiminut hyvin. Lupailemiani mittoja ei nyt ole, koska vaakamme on rikki, mutta luut tuntuvat kyllä liikaa. Olisi vielä Pacollakin varaa lihoa. 

 

Paco on ottamassa vähän lepoa.

Kyllä tämä poika nämä hellyyttävät katseet osaa!

Siinä miehet katsovat lätkää 3d-laseilla.

Ensimmäinen päivä

Paco saapui viime yönä n. klo 1 aikaan meille. Omat koirat ottivat Pacon vastaan hyvin, haistelu eteisessä ja homma selvä.

Pacosta huomaa hyvin, että se on ollut kotikoira aiemmin; se kerjää sujuvasti ruokapöydästä, juoksee keittiöön kun jääkaappi aukeaa, nukkuu sängyssä vieressä ja on ollut täysin sisäsiisti. Ihana koira!

Lasten kanssa ovat ystävystyneet hyvin, Paco tykkää kovasti ja kiipeää mieluusti syliin.

Aamulla käytiin ulkona n. klo 9 aikaan ja kaikki tarpeet hoitui hienosti. Sen jälkeen haukattiin aamupalaa ja Paco nukkui matkaväsymystään  varmaan viitisen tuntia (otinpa itsekin päikkäreitä vieressä :D).

Levon jälkeen ulkoilua, ruokaa ja ensimmäinen kotiinjäämisharjoitus. Lähdettiin käymään miehen vanhempien luona Helsingissä äitienpäivävierailulla. Tarkoitus oli käydä pikaisesti, mutta Suomen lätkäpeli oli nähtävä ja aikaa vierähtikin yhteensä n. 3 tuntia. Vakooja alakerrasta kertoi, että meidän kotoa ei kuulunut haukkua tai ulinaa, loistavaa!!!

Iltasella Uuno ja Paco innostuivat jo leikkimäänkin :) Almaa eivät meinanneet ottaa mukaan, koska Alma on antanut Pacolle välillä jäätäviä mulkaisuja, meidän jääprinsessa :D No, varmaan pian jää sulaa ja Almakin pääsee leikkiin.

<3

Kerjäämistä

Pus!

Tämä kuva kertoo ehkä vähän Pacon koosta, hieman alle mun polven on korkeutta. Mitataan ja punnitaan huomenna tarkemmin :)

Ensi yönä...

Ensi yönä menen lentokentälle hakemaan hoitooni omaa kotiaan odottavan Paco-pojan. Paco tulee Suomeen Espanjasta, Asokan tarhalta Costa Blancan rescuekoirat ry:n avustuksella. Toivon, että meillä sujuu pojan kanssa kaikki hyvin, vaan miksiskäs ei sujuisi! Jännittävää! 

Paco on noin 3-vuotias ja mahdottoman suloinen, eikö vaan?

Täältä tullaan Suomi!

Mahtavaa!

Nyt on se hetki, kun minulla on ilo ilmoittaa, että Zorrolla on ikioma koti <3 Vielä reilun viikon ajan saadaan nauttia yhteiselosta tämän hurjaa tahtia reipastuvan koiraherran kanssa ja sen jälkeen Zorro muuttaa kauan odottamiensa ihmisten luokse :)

Zorro tosiaan yllättää joka päivä, eilen illalla teki taas kerran jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Istuin sohvalla ja Zorro pyöri lattialla sen oloisena, että nostoapu ei olisi pahitteeksi. Ajattelin sen tulevan siihen viereen kuten yleensä, mutta poikapa tulikin syliin! Sylipula siis iski :D

Sunnuntaina kävimme koirien kanssa Rajasaaressa nauttimassa kauniista ilmasta. Zorro oli sielläkin oikein reipas, ja tuli heti luokse kun kutsuin. Koitin ottaa valokuvia, mutta siinä vauhdissa aika moni kuva meni ihan pieleen. Nenäkupliakin Zorro kävi puhaltelemassa meriveteen, mutta tämäkin jäi taltioimatta. Onneksi on kuitenkin joitakin kuvia, jotka laitankin nyt tähän katseltavaksi.

Rantakettu

Kalliokiipeily on hurjan kivaa!

Ruskeiden tiimi.

Pienet edellä ja isot perässä :)

Siellä niitä kuplia varmaan syntyy...

Alman ja Zorron  "saari".

Lentävät koirat :D

Lentokoira osa 2.

Kukkulan kuningas.

Päivän päätteeksi oli hyvä löhöillä :)

Koiranilmoja ja maharapsuja

Syksy tekee tuloaan ja on todettava, että Zorro ei todellakaan pidä sateesta (ymmärrys täysin Zorron puolella, kukapa sateessa viihtyisi). Jos kovempi sade yllättää lenkin aikana, Zorro käpertyy palloksi ja kieltäytyy liikkumasta :D Yhtenä iltana sateen osuessa kohdalle Zorro jumittui totaalisesti puun alle sykkyrään, kun mies saapui autolla kotiinpäin. Viittilöin miehelle, että pysäyttää auton, nostin Zorron kyytiin ja kävelin Alman ja Uunon kanssa sateen saattelemana kotiin. Pari päivää tämän jälkeen olimme pitkällä lenkillä, ja puolivälissä matkaa alkoi raju ukkonen. Ukkosesta Zorro ei välittänyt laisinkaan, mutta siinä vaiheessa kun sade piiskasi vaakasuorassa suoraan päin, Zorro vetäytyi taas palloksi tien viereen :( Lähellä oli onneksi pieni katos, jonka alle pääsimme suojaan, vaikkakin katoksen antama suoja oli enemmänkin psyykkinen, ei se siinä vaiheessa sateelta suojannut pätkääkään, kun vettä tuli kuin aisaa. Siinä me sitten hetken aikaa värjöttelimme, Zorro parka sylissä silmät kiinni ja yritti tunkeutua paidankauluksesta sisään. Sadetakki on siis aivan varmasti ehdoton hankinta Zorrolle syyskeleihin. Eiköhän takki päällä sitten kelpaa tepsuttaa ainakin kevyessä tihkusateessa, rankkasateella voi jäädä sitten vaikka sänkyyn rötköttämään :D

Ja sitten... Jotain aivan ihanaa. Tämä tapahtui eilen ja ihan onnenkyynel tulee silmään, kun muistelen tapahtunutta :) Istuin olohuoneessa matalan rahin päällä ja Zorro tuli siihen lattialle minun jalkojen juureen. Rapsutin Zorroa ensin korvan takaa ja sitten kyljestä, kunnes Zorro valahti kyljelleen. Jatkoin rapsuttelua, ja silloin, silloin se tapahtui! Zorro kellahti selälleen ja antoi rapsuttaa mahan alta. Ensin se kurkki toisella silmällä, että onhan kaikki varmasti ok ja loppujen lopuksi ummisti silmänsä, rentoutui ja makasi autuaana tassut levällään kosketuksesta selvästi nauttien <3 Tällaista ei ole aiemmin Zorron kanssa tapahtunut. Se nauttii kosketuksesta ja läheisyydestä, mutta selälleen se ei ole uskaltanut käydä ennen. Ihanaa!

Zorro on siis hitaasti lämpiävää sorttia, mutta se on odottamisen arvoista <3

Kuvaa tästä ainutlaatuisesta hetkestä ei tietenkään ole, ymmärrätte varmaan kuinka olisi käynyt jos olisin lähtenyt kameraa hakemaan. Niinpä nautimmekin tuosta hetkestä kaikessa rauhassa.

Osaan ottaa rennosti :)