Punkki, yöööök!!!

Eilisiltaisen kävelylenkin jälkeen Zorron leuan alta löytyi punkki. Onneksi huomasin sen heti, punkkipihdeillä se saatiin helposti pois. Tai siis itse pidin Zorroa sylissä (kyllä, SYLISSÄ, alkaa poika uskaltaa uusia juttuja koko ajan) ja mies "ruuvasi" punkin irti. Edelleen on todettava, että tämä poika on niin helposti käsiteltävä. Kaikki onnistuu :)

Punkiton kaveri :)

Kesämies

Zorro odottelee edelleen ikiomaa kotiaan. Meillä on mennyt mukavasti. Koirapuistossa ollaan käyty toteamassa, että juokseminen ja leikkiminen on ihan huippukivaa. Seuraavassa kuvapläjäyksessä hännänheilutusta, pusuja,  ja kaikkea kivaa :) Tätä blogitekstiä kirjoittaessa Zorro kyllä säikäytti pahanpäiväisesti, kun oksensi, ja katsoin että sieltä tuli silputtu käpy ja VERTA! Asiaa tutkailtuani tajusin, että ei se olekaan verta, vaan Zorron iltaulkoilulla syömät mustikat :D Huh! Remusivat Alman ja Uunon kanssa niin kovin, että "iltapalat" tuli ylös.

Näin nätisti osaan ottaa namin.

Huomaattekos, häntä heiluu :)

Pusu <3

Osaan istua kun pyydetään.

Pusupusupusu, pussaan puhki :D

Puistossa.

Kutsuitko?

Slurp!

Tauko.

Hitsit, kun ois pari senttiä enemmän jalkoja :D

Uutta tuttavuutta solmimassa.

Mä juoksen vielä yhen kierroksen, vaikka hikihän siinä tulee.

Mustikoita, nam!

Kun Zorro saa levätä, se jaksaa ideoida kaikkea mieluisaa.

Zorro on hauska koira, joka keksii jatkuvasti jotain uutta.
Uusin ja ilmeisen tärkeä juttu on mustikoiden poimiminen  eli oman sapuskan metsästys :D On ehkä hieman suloisen näköistä, kun  tappijalka menee tiheässä mustikkaviidakossa ja välillä pysähtyy funtsimaan, että "otinks mä jo tän puskan?"  Mustikkametsällä ollaan käyty fleksin kanssa, jotta Zorro saa vapaammin liikkua varpujen seassa.

Uunolle koitin myös tarjota mustikoita, mutta se ei ymmärtänyt niiden päälle. Alma puolestaan oppi tykkäämään mustikoista Zorron esimerkistä. Yhtenä päivänä olin Alman ja Zorron kanssa lenkillä ja Zorro juuttui mustikoita poimimaan. Almaa selvästi kyllästytti odottelu, ja se meni katsomaan, mitä se Zorro oikein suuhunsa napsii. Toki Alman piti maistaa ja taisi todeta, että hyvää oli! Nyt on sitten kaksi mustikkakoiraa, ja kun usein ulkoilutan Alman ja Zorron keskenään, niin jumitutaan sitten herkullisille apajille pitkiksikin ajoiksi :D

                                           Rakas lelu <3