Mahtavaa!

Nyt on se hetki, kun minulla on ilo ilmoittaa, että Zorrolla on ikioma koti <3 Vielä reilun viikon ajan saadaan nauttia yhteiselosta tämän hurjaa tahtia reipastuvan koiraherran kanssa ja sen jälkeen Zorro muuttaa kauan odottamiensa ihmisten luokse :)

Zorro tosiaan yllättää joka päivä, eilen illalla teki taas kerran jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Istuin sohvalla ja Zorro pyöri lattialla sen oloisena, että nostoapu ei olisi pahitteeksi. Ajattelin sen tulevan siihen viereen kuten yleensä, mutta poikapa tulikin syliin! Sylipula siis iski :D

Sunnuntaina kävimme koirien kanssa Rajasaaressa nauttimassa kauniista ilmasta. Zorro oli sielläkin oikein reipas, ja tuli heti luokse kun kutsuin. Koitin ottaa valokuvia, mutta siinä vauhdissa aika moni kuva meni ihan pieleen. Nenäkupliakin Zorro kävi puhaltelemassa meriveteen, mutta tämäkin jäi taltioimatta. Onneksi on kuitenkin joitakin kuvia, jotka laitankin nyt tähän katseltavaksi.

Rantakettu

Kalliokiipeily on hurjan kivaa!

Ruskeiden tiimi.

Pienet edellä ja isot perässä :)

Siellä niitä kuplia varmaan syntyy...

Alman ja Zorron  "saari".

Lentävät koirat :D

Lentokoira osa 2.

Kukkulan kuningas.

Päivän päätteeksi oli hyvä löhöillä :)

Koiranilmoja ja maharapsuja

Syksy tekee tuloaan ja on todettava, että Zorro ei todellakaan pidä sateesta (ymmärrys täysin Zorron puolella, kukapa sateessa viihtyisi). Jos kovempi sade yllättää lenkin aikana, Zorro käpertyy palloksi ja kieltäytyy liikkumasta :D Yhtenä iltana sateen osuessa kohdalle Zorro jumittui totaalisesti puun alle sykkyrään, kun mies saapui autolla kotiinpäin. Viittilöin miehelle, että pysäyttää auton, nostin Zorron kyytiin ja kävelin Alman ja Uunon kanssa sateen saattelemana kotiin. Pari päivää tämän jälkeen olimme pitkällä lenkillä, ja puolivälissä matkaa alkoi raju ukkonen. Ukkosesta Zorro ei välittänyt laisinkaan, mutta siinä vaiheessa kun sade piiskasi vaakasuorassa suoraan päin, Zorro vetäytyi taas palloksi tien viereen :( Lähellä oli onneksi pieni katos, jonka alle pääsimme suojaan, vaikkakin katoksen antama suoja oli enemmänkin psyykkinen, ei se siinä vaiheessa sateelta suojannut pätkääkään, kun vettä tuli kuin aisaa. Siinä me sitten hetken aikaa värjöttelimme, Zorro parka sylissä silmät kiinni ja yritti tunkeutua paidankauluksesta sisään. Sadetakki on siis aivan varmasti ehdoton hankinta Zorrolle syyskeleihin. Eiköhän takki päällä sitten kelpaa tepsuttaa ainakin kevyessä tihkusateessa, rankkasateella voi jäädä sitten vaikka sänkyyn rötköttämään :D

Ja sitten... Jotain aivan ihanaa. Tämä tapahtui eilen ja ihan onnenkyynel tulee silmään, kun muistelen tapahtunutta :) Istuin olohuoneessa matalan rahin päällä ja Zorro tuli siihen lattialle minun jalkojen juureen. Rapsutin Zorroa ensin korvan takaa ja sitten kyljestä, kunnes Zorro valahti kyljelleen. Jatkoin rapsuttelua, ja silloin, silloin se tapahtui! Zorro kellahti selälleen ja antoi rapsuttaa mahan alta. Ensin se kurkki toisella silmällä, että onhan kaikki varmasti ok ja loppujen lopuksi ummisti silmänsä, rentoutui ja makasi autuaana tassut levällään kosketuksesta selvästi nauttien <3 Tällaista ei ole aiemmin Zorron kanssa tapahtunut. Se nauttii kosketuksesta ja läheisyydestä, mutta selälleen se ei ole uskaltanut käydä ennen. Ihanaa!

Zorro on siis hitaasti lämpiävää sorttia, mutta se on odottamisen arvoista <3

Kuvaa tästä ainutlaatuisesta hetkestä ei tietenkään ole, ymmärrätte varmaan kuinka olisi käynyt jos olisin lähtenyt kameraa hakemaan. Niinpä nautimmekin tuosta hetkestä kaikessa rauhassa.

Osaan ottaa rennosti :)

Tähtiainesta

Zorro oli lauantaina mukana Costa Blancan rescuekoirat ry:n järjestämässä koiratapahtumassa Kauklahden koirapuistossa. Poika pärjäsi loistavasti siellä vilskeessä ja vilinässä, kulki hymyssä suin ja otti aivan mahtavia juoksuspurtteja. Zorro keräsi paikalla olevista koiristakin oman ihailijajoukon, jotka kulkivat häntänä perässä :) Moni paikallaolija hämmästyi Zorron nähdessään sen kokoa, Zorroa on luultu kuvien perusteella suuremmaksi. Joillekin tulee kuvista ajatus, että Zorro olisi suomenpystykorvan tyyppinen. Täytyy siis tässä taas mainita, että poikahan on aika pikkuinen. Säkä n. 28cm ja paino n. 6kg. Näppärän kokoinen paketti!

Päivän jännittävin hetki koettiin, kun Zorron entinen vihamies Bisse saapui puistoon. Zorro tunnisti Bissen välittömästi ja kävi haistelemassa, mutta siihen se jäikin. Pojat hoitivat tilanteen keskenään hienosti, ilman mitään pärinöitä :) Jossakin vaiheessa Zorro ja Bisse kulkivat puistossa peräkanaa merkkaillen samoja puskia ja toisessa hetkessä olivat samanaikaisesti ihmisten rapsuteltavana, ihan loistavaa!

Zorro tuli hyvin toimeen myös suurempien koirien kanssa.

Tässä  kuvia lauantailta.

Riku-koiraan tutustumassa.

Zorro&Bisse

"Tuu jo!"

Häntä heiluu :)

Hymyilyä :)

Koivennostojono, vuorossa Zorro :D

Tässä Zorron ihailijakuntaa, Topi ja Papu.

Väliaika (kahvia ja pullaa :D)

Kona ja Zorro nuuskuttaa, oisko joku aarrejahti menossa?

Zorro&Bisse sopuisasti yhdessä :)

Päivän päätteeksi Zorro simahti parkkipaikalle :D

Punkki, yöööök!!!

Eilisiltaisen kävelylenkin jälkeen Zorron leuan alta löytyi punkki. Onneksi huomasin sen heti, punkkipihdeillä se saatiin helposti pois. Tai siis itse pidin Zorroa sylissä (kyllä, SYLISSÄ, alkaa poika uskaltaa uusia juttuja koko ajan) ja mies "ruuvasi" punkin irti. Edelleen on todettava, että tämä poika on niin helposti käsiteltävä. Kaikki onnistuu :)

Punkiton kaveri :)

Kesämies

Zorro odottelee edelleen ikiomaa kotiaan. Meillä on mennyt mukavasti. Koirapuistossa ollaan käyty toteamassa, että juokseminen ja leikkiminen on ihan huippukivaa. Seuraavassa kuvapläjäyksessä hännänheilutusta, pusuja,  ja kaikkea kivaa :) Tätä blogitekstiä kirjoittaessa Zorro kyllä säikäytti pahanpäiväisesti, kun oksensi, ja katsoin että sieltä tuli silputtu käpy ja VERTA! Asiaa tutkailtuani tajusin, että ei se olekaan verta, vaan Zorron iltaulkoilulla syömät mustikat :D Huh! Remusivat Alman ja Uunon kanssa niin kovin, että "iltapalat" tuli ylös.

Näin nätisti osaan ottaa namin.

Huomaattekos, häntä heiluu :)

Pusu <3

Osaan istua kun pyydetään.

Pusupusupusu, pussaan puhki :D

Puistossa.

Kutsuitko?

Slurp!

Tauko.

Hitsit, kun ois pari senttiä enemmän jalkoja :D

Uutta tuttavuutta solmimassa.

Mä juoksen vielä yhen kierroksen, vaikka hikihän siinä tulee.

Mustikoita, nam!

Kun Zorro saa levätä, se jaksaa ideoida kaikkea mieluisaa.

Zorro on hauska koira, joka keksii jatkuvasti jotain uutta.
Uusin ja ilmeisen tärkeä juttu on mustikoiden poimiminen  eli oman sapuskan metsästys :D On ehkä hieman suloisen näköistä, kun  tappijalka menee tiheässä mustikkaviidakossa ja välillä pysähtyy funtsimaan, että "otinks mä jo tän puskan?"  Mustikkametsällä ollaan käyty fleksin kanssa, jotta Zorro saa vapaammin liikkua varpujen seassa.

Uunolle koitin myös tarjota mustikoita, mutta se ei ymmärtänyt niiden päälle. Alma puolestaan oppi tykkäämään mustikoista Zorron esimerkistä. Yhtenä päivänä olin Alman ja Zorron kanssa lenkillä ja Zorro juuttui mustikoita poimimaan. Almaa selvästi kyllästytti odottelu, ja se meni katsomaan, mitä se Zorro oikein suuhunsa napsii. Toki Alman piti maistaa ja taisi todeta, että hyvää oli! Nyt on sitten kaksi mustikkakoiraa, ja kun usein ulkoilutan Alman ja Zorron keskenään, niin jumitutaan sitten herkullisille apajille pitkiksikin ajoiksi :D

                                           Rakas lelu <3