Mahtavaa!

Nyt on se hetki, kun minulla on ilo ilmoittaa, että Zorrolla on ikioma koti <3 Vielä reilun viikon ajan saadaan nauttia yhteiselosta tämän hurjaa tahtia reipastuvan koiraherran kanssa ja sen jälkeen Zorro muuttaa kauan odottamiensa ihmisten luokse :)

Zorro tosiaan yllättää joka päivä, eilen illalla teki taas kerran jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Istuin sohvalla ja Zorro pyöri lattialla sen oloisena, että nostoapu ei olisi pahitteeksi. Ajattelin sen tulevan siihen viereen kuten yleensä, mutta poikapa tulikin syliin! Sylipula siis iski :D

Sunnuntaina kävimme koirien kanssa Rajasaaressa nauttimassa kauniista ilmasta. Zorro oli sielläkin oikein reipas, ja tuli heti luokse kun kutsuin. Koitin ottaa valokuvia, mutta siinä vauhdissa aika moni kuva meni ihan pieleen. Nenäkupliakin Zorro kävi puhaltelemassa meriveteen, mutta tämäkin jäi taltioimatta. Onneksi on kuitenkin joitakin kuvia, jotka laitankin nyt tähän katseltavaksi.

Rantakettu

Kalliokiipeily on hurjan kivaa!

Ruskeiden tiimi.

Pienet edellä ja isot perässä :)

Siellä niitä kuplia varmaan syntyy...

Alman ja Zorron  "saari".

Lentävät koirat :D

Lentokoira osa 2.

Kukkulan kuningas.

Päivän päätteeksi oli hyvä löhöillä :)

Koiranilmoja ja maharapsuja

Syksy tekee tuloaan ja on todettava, että Zorro ei todellakaan pidä sateesta (ymmärrys täysin Zorron puolella, kukapa sateessa viihtyisi). Jos kovempi sade yllättää lenkin aikana, Zorro käpertyy palloksi ja kieltäytyy liikkumasta :D Yhtenä iltana sateen osuessa kohdalle Zorro jumittui totaalisesti puun alle sykkyrään, kun mies saapui autolla kotiinpäin. Viittilöin miehelle, että pysäyttää auton, nostin Zorron kyytiin ja kävelin Alman ja Uunon kanssa sateen saattelemana kotiin. Pari päivää tämän jälkeen olimme pitkällä lenkillä, ja puolivälissä matkaa alkoi raju ukkonen. Ukkosesta Zorro ei välittänyt laisinkaan, mutta siinä vaiheessa kun sade piiskasi vaakasuorassa suoraan päin, Zorro vetäytyi taas palloksi tien viereen :( Lähellä oli onneksi pieni katos, jonka alle pääsimme suojaan, vaikkakin katoksen antama suoja oli enemmänkin psyykkinen, ei se siinä vaiheessa sateelta suojannut pätkääkään, kun vettä tuli kuin aisaa. Siinä me sitten hetken aikaa värjöttelimme, Zorro parka sylissä silmät kiinni ja yritti tunkeutua paidankauluksesta sisään. Sadetakki on siis aivan varmasti ehdoton hankinta Zorrolle syyskeleihin. Eiköhän takki päällä sitten kelpaa tepsuttaa ainakin kevyessä tihkusateessa, rankkasateella voi jäädä sitten vaikka sänkyyn rötköttämään :D

Ja sitten... Jotain aivan ihanaa. Tämä tapahtui eilen ja ihan onnenkyynel tulee silmään, kun muistelen tapahtunutta :) Istuin olohuoneessa matalan rahin päällä ja Zorro tuli siihen lattialle minun jalkojen juureen. Rapsutin Zorroa ensin korvan takaa ja sitten kyljestä, kunnes Zorro valahti kyljelleen. Jatkoin rapsuttelua, ja silloin, silloin se tapahtui! Zorro kellahti selälleen ja antoi rapsuttaa mahan alta. Ensin se kurkki toisella silmällä, että onhan kaikki varmasti ok ja loppujen lopuksi ummisti silmänsä, rentoutui ja makasi autuaana tassut levällään kosketuksesta selvästi nauttien <3 Tällaista ei ole aiemmin Zorron kanssa tapahtunut. Se nauttii kosketuksesta ja läheisyydestä, mutta selälleen se ei ole uskaltanut käydä ennen. Ihanaa!

Zorro on siis hitaasti lämpiävää sorttia, mutta se on odottamisen arvoista <3

Kuvaa tästä ainutlaatuisesta hetkestä ei tietenkään ole, ymmärrätte varmaan kuinka olisi käynyt jos olisin lähtenyt kameraa hakemaan. Niinpä nautimmekin tuosta hetkestä kaikessa rauhassa.

Osaan ottaa rennosti :)